15 minuutin päivittäinen sieniretki

Sienipaikkoja kannattaa etsiä lähiympäristöstä. Tällöin sienestyksessä voi muodostua sinulle päivittäinen terveyttä ja iloa tuova kausirutiini.

1. Sienten keruu ja käyttö voi olla lyhyt päivittäinen terveyttä edistävä rutiini, tuntien mittaisten viikonloppuretkien sijaan.

2. Päivittäisen sienten keruun ja käytön hyödyt ovat moniulotteisia, pelkästään yksilöllistä merkitystä syvällisempiä.

3. Modernin elämänmenon ja muuttotiheyden vuoksi, emme tunne enää lähiympäristömme sienipaikkoja.

4. Läheltä löydetyt sienipaikat ovat avainasemassa päivittäisen rutiinin mahdollistajina.

5. Samota Running auttaa tutustumaan omaan lähiympäristöön ja löytämään kaikki piilossa olevat sieniapajat.

6. Päivittäin kerätyt sienet voidaan valmistaa ruoaksi heti yksinkertaisen reseptin opastamina.

7. Muutamien parhaimpien ja yleisimpien ruokasienten tunnistaminen riittää päivittäisen sienirutiinin aloittamiseen.

8. Sienten hetkellisyys ja kausiluonteisuus tekevät niistä erinomaisia liikkumismotivaation lähteitä.

Sienten hyödyt

Miksi kerätä ja syödä sieniä? Ne ovat terveellisiä ja potentiaalisesti elinikää lisääviä (Piippo & Salo, 2020). Sienillä saat myös lisää vaihtelevuutta omaan kokkaamiseesi. Jos käyt keräämässä sienet itse lähimaastosta, saat muitakin terveyshyötyjä liikunnan ja ulkoilun muodossa. Vielä syvällisempiä syitä löydämme:

• synergisen luontosuhteen kehittymisestä ja

• osittaisesta omavaraisuudesta.

Ja koska et voi teleportata sieniapajalle, vaan sinun on kuljettava väliin jäävän alueen läpi, voit löytää merkitystä myös:

• lisääntyneen ulkoilun tuomista kohtaamisista muiden saman seudun asukkaiden kanssa sekä

• ympärillä tapahtuvien asioiden huomaamisesta.

Emme tunne enää sienipaikkoja

Perinteisesti hyvät sienipaikat on opittu jo lapsena vanhemmilta sukulaisilta. Minäkin olin poikasena karjalaisisovanhempieni kanssa rouskuja keräämässä ja niiden säilöntää ihmettelemässä. Löytöpaikat ovat vielä 35 vuodenkin jälkeen kohtuullisen hyvässä muistissa.

Modernin kiivaan muuttotahdin ansiosta, emme saa enää perimätietona lähiympäristön sienipaikkoja. Olen itse onnistunut vaihtamaan osoitetta 22 kertaa elämäni aikana. Toinen syy sienipimentoon on tietysti digiruutujen loiste ja sisälle jämähtäminen. Tämä vuoksi hyvät paikat on löydettävä ensin itse.

Mistä sieniä kannattaa etsiä?

Yksinkertainen vastaus on: ”Läheltä”. Sieniä kannattaa etsiä läheltä, koska etäisyys tai tarkemmin se miten kaukana sienipaikat meistä ovat vaikuttavat suoraan siihen miten usein olemme tekemisissä niiden kanssa. Mitä kauempana sienipaikka on, sitä epätodennäköisemmin siitä tulee osa arkeamme.

Tutkijat ovat havainneet, että ihmiset käyvät kaksi kertaa kauempana olevilla paikoilla keskimäärin neljää kertaa harvemmin (West, 2017). Tulkitsen tätä niin, että 8 km päässä olevan sienipaikan liittäminen osaksi arkea on 16 kertaa vaikeampaa kuin 2 kilometrin päässä olevan. Jos siis käyt 8 km päässä olevalla sienipaikalla kerran vuodessa, käyt kahden kilometrin päässä olevalla apajalla todennäköisesti 16 kertaa! Pidempi etäisyys vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, joista arjessa kilpailevat monet muutkin käyttökohteet.

Äskeistä yksinkertaistava havainto on, että käytämme päivittäiseen liikkumiseen noin 1 tunnin. Jos menomatka vaatii yli 30 minuuttia, ei tällainen reissu tahdo mahtua omaan arkeen.

Löydä lähiympäristösi sienipaikat samota runningin avulla

Samota Running on yhdistelmä lenkkeilyä ja lähiympäristön tutkimista. Samota Runningissa jokaisella lenkillä juostaan uuteen paikkaan. Perillä vaihdetaan kävelyvauhtiin ja tutkitaan ympäristöä mielenkiintoisia löytöjä tehden. Sienistä innostunut samotarunneri saa löytöretkistään tuplahyödyn, eli:

• tiedon kaikista lähellä olevista sienipaikoista, ja

• ympäristön vaatimuksiin mukautuneen fyysisen kunnon ja ketteryyden

Jokaisen lenkin jälkeen löydöt, ml. sienipaikat, merkataan löytöpäiväkirjaan ja viikkokirjaan. Viikkokirja auttaa muistamaan tulevina vuosina oikean summittaisen ajankohdan sienten satokaudelle. Sienten sijainteja voi tallentaa myös GPS-sovellusten avulla.

Kaikki ei ole onneksi menetetty, vaikka muistiinpanot unohtuvat. Meidän ihmisten muisti tuntuu olevan kuin luotu muistamaan sen missä mikäkin on. Tästä hyvänä esimerkkinä on tietyssä paikassa kuunnellun musiikin tai äänikirjan tai käydyn keskustelun palautuminen mieleen, kun saavumme tähän paikkaan uudestaan.

Suunnittele muutama hyvä 15-45 min sienipolku sesongin mukaan

Oman kokemukseni mukaan läheltä löydetyt sienipaikat muuttuvat päivittäiseksi keräilyksi, kun yhdistelet niistä sesongista riippuvan sienipolun. Sienipolku on siis reitti, joka kulkee usean tuntemasi sienipaikan läpi. Tällainen polku voi olla helppo yhdistää myös vaikkapa samota running -lenkin paluumatkalle.

Hyvän päivittäisen sienipolun mitta on 15 – 45 minuuttia. Eräs oma polkuni rakentuu siten, että hölkkäilen n. 10 minuuttia ajan sen alkupäähän tyhjä reppu selässä. Sen jälkeen kuljen kävellen kohti kotia poimien samalla sienisaalista. Kauempaa löytyville superapajille voi kipaista pyörälläkin, jos perillä odottava sienipolku muodostaa jonkinlaisen alkupisteeseen palaavan lenkin. Pyörää, kun ei oikein voi metsästä kuljettaa mukana.

Päivittäinen keräyskierros, keräysastia ja arjen muut asiat

Yksi käytännöllinen vinkki päivittäiseen keräyskierrokseen ovat pienet ylimääräiset koukkaukset. Näitä sinun kannattaa tehdä havaitaksesi seuraavaksi sesonkiin tulevia lajeja. Esimerkiksi tatteja kerätessä pane merkille kanttarellien tilanne. Samalla voit tehdä havaintoja marjasadon tilanteesta ja poimia matkaan syötäviä luonnonkasvejakin (jos ja kun myöhemmin kesällä tällaisia löytyy).

Parhaana keräysastiana pidetään ilmavaa sienikoria, mutta koska päivittäinen keräysretki kokkauksineen on niin lyhytkestoinen, ei sienten säilyvyyden tarvitse vaikuttaa astiavalintaan. Tämän vuoksi minulla on vapaus lähteä sienilenkille varustautuneena repun sijaan vain vyölaukkuun tai housun taskuun sullotulla muovipussilla ja pienellä veitsellä. Otan ne esiin vasta sienipaikalla. (Juoksu-)askeleet muovipussi taskussa ovat myös keveämpiä, kuin ison tuohikorin kanssa.

Jos elämä tuntuu olevan liiankin täynnä, voi päivittäinen keräyskierros olla hetki ajatusten tuulettamiseen. Jollekin toiselle 15 - 45 minuutin keräyskierros palvelee myös koiran lenkitystä, äänikirjojen kuuntelua, pitkiä puheluita tai ystävän tapaamista (koska sieniä kerätään vain sen päivän tarpeiksi, uskaltaa hyvän sienipaikan paljastaa ystävällekin).

Stressitön yleisresepti tutuille ja turvallisille sienilajeille

Ennen intoilin sienten säilönnän kanssa, mutta minulle tuppasi käymään niin, että suuri osa syksyllä säilötyistä sienistä oli vielä seuraavanakin kesänä syömättä. Siksi olenkin toistaiseksi päättänyt nauttia sieniä lautasellani nimenomaan niiden satokautena.

Keräänkin päivittäin sieniä vain sen verran mitä käytän ruoan valmistuksessa juuri sinä päivänä. Tämä on mielestäni loistava periaate, koska näin minulla ei ole tarvetta tyhjentää mitään tiettyä sienipaikkaa kerralla, vaan voin käydä siellä monta päivää tai jopa viikkoa peräkkäin.

Mitä sienten valmistukseen tulee, inspiraation lähteenäni on toiminut Mauri K. Åhlbergin (2020) syötävien luonnonkasvien päivittäisen käytön ja valmistuksen periaatteet.

Herkkutatteihin ja kanttarelleihin soveltaen, kun tulen kotiin päivittäiseltä sieniretkeltäni:

1. pilkon metsässä jo valmiiksi puhdistamani sienet suoraan pannulle, jossa

2. on jo valmiiksi öljyä (tai voita), ja sitten

3. annan sienten kypsyä hiljalleen ja haihdutella nesteitään. Välillä sekoitan.

Sienet ovat valmiita n. 10 min aloitushetkestä ja tästäkin tehollista valmistusaikaa on vain pari-kolme minuuttia. Varsinkin ruuhkavuotiselle se, ettei sienten keräämisestä ja käytöstä tulee liian aikaa vievä operaatio, on tärkeä osa yhtälöä.

Tätä valmista paistosta käytän sitten eri tavoin lisukkeena tai esimerkiksi sekoitan sen johonkin toiseen ruokaan. Hyviä kumppaneita ovat mm. munakkaat ja laatikkoruoat. Saatan syödä tätä sienipaistosta myös ihan vaan leivän päällä. Päivittäiset sienipaistokseni maistuvat perheeni jäsenistä minun lisäkseni myös vaimolleni ja esikoiselleni.

Mistä sienioppia?

Sienten kanssa pitää muistaa olla tappamatta itseään myrkytykseen. Ei siis pidä kerätä ja syödä mitään muita kuin sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistaa. Tatit ja kanttarellit ovatkin aika idioottivarma valinta. Niitäkään ei pidä poimia saastuneesta ympäristöstä.

Paras tapa oppia sienestämään on kokeneen sienestäjän ohjauksessa ja hyvään sienikirjaan luottaen. Tekoälysovelluksiin ei voi vielä luottaa läheskään 100 % varmuudella, mutta ehkäpä sekin aika vielä koittaa.

Olen itse ollut Pohjois-Karjalassa asuvan sienituntija Topi Linjaman sekä Pohjois-Karjalan Sieniseuran kursseilla sekä hankkinut Topin tuoreen sienikirjankin ”Parhaat ruokasienet selkokielellä”. Kurssilla kolminkertaistin oman helposti tunnistamieni sienten määrän. Sillä on ollut iso vaikutus, koska nyt voin saada sieniruokaa vuosittain useamman kuukauden mittaisen ajanjakson ajan.

Topin sieniopaskirjan nerokkuus on siinä, että se keskittyy vain n. 30 helposti tunnistettavaan hyvään ruokasieneen. Toisaalta opaskirja kertoo myös vaarallisempien myrkkysienten erityispiirteet. 20:80 -periaate on hyvä peukalosääntö tässäkin asiassa.

Hyvä syy juosta uusiin paikkoihin

Sienet ovat erinomainen syy juosta uusiin paikkoihin. Jos onni on suosiollinen, löydät lähimaastostasi ruoka-aitan, joka täyttyy itsestään vuodesta toiseen. Kun opettelet tunnistamaan sienet ja laittamaan niistä ruokaa, olet valmis ja motivoitunut löytämään.

Oletko ajatellut sitä, että ehkä se on juuri sienten kausiluonteisuus ja tietynlainen hetkellisyys, joka antaa niille niiden kyvyn motivoida meidät ylös, ulos ja lenkille? Kaikkien tuntema deadline-efekti, eli taipumuksemme lykätä toimeen tarttumista viimeiseen hetkeen (Steel & König, 2006), näyttäisikin siis toimivan myös sienten kanssa.

Ala siis juosta uusiin paikkoihin ja etsiä hyviä sieniapajia!

Lähteitä

Piippo, S. & Salo, P. (2020). Terveyttä sienistä.

Steel, P. & König, CJ. (2006). Integrating theories of motivation.

West, G. (2017). Scale – The Universal Laws of Life, Growth, and Death in Organisms, Cities, and Companies.

Åhlberg, M. (2020). Terveyttä lähiluonnosta – Tutkijan totuus syötävistä luonnonkasveista.