Kaksi miestä, jotka alkoivat juosta

Kaksi miestä alkoi juosta.

Nuorempi mies juoksi joka kerta saman reitin. Hän tunsi kuntonsa kasvavan heti muutaman lenkin jälkeen, ja pian hän jaksoi juosta saman reitin kaksi, kolmekin kertaa peräkkäin. Hän lisäsi vauhtia ja hankki uudet paremmat lenkkitossut.

Vanhempi mies ei koskaan juossut samaa lenkkiä kahdesti, vaan juoksi joka kerta uuteen paikkaan. Uuteen paikkaan päästyään hän pysähtyi tutkimaan aluetta. Sitten hän palasi kotiin mukanaan uutta tietoa ja uusia huomioita, joita hän alkoi kutsua löydöiksi. Vanhemman miehen kunto kehittyi samaan tahtiin, kun hän siirtyi yhä kaukaisemmille kohteille ja juoksi yhä vaihtelevampia reittejä.

Kaksi kuukautta ja 30 lenkkiä myöhemmin

Nuoremman miehen kehitysvauhti oli hiipumaan päin. Sääkään ei ollut enää suotuisa lenkkeilylle. Alkuinnostus oli muuttunut ensi lenkkitylsyydeksi ja sitten lenkkiahdistukseksi. Nuoremmasta miehestä oli alkanut tuntua siltä, että lenkkeily ei sopinut hänen kaltaisilleen.

Samassa ajassa Vanhempi mies oli tutkinut jo 30 uutta paikka kotinsa ympäristöstä. Hän oli alkanut kokea yhä kasvavaa lenkkeilyn imua - aivan kuin kauempana oleva tuntematon maailma olisi vetänyt häntä puoleensa. Tekemiensä löytöjen kautta, Vanhemman miehen elämä oli alkanut siirtyä pois sisätiloista, osaksi lähiympäristöä. Hän oli alkanut asioimaan paikallisissa yrityksissä, tutustumaan paremmin naapurustoonsa, ja hyödyntämään maantien takaa löytyneen metsän luonnonantimia.

Viisi vuotta myöhemmin

Viisi vuotta myöhemmin, Nuorempi mies oli aiempaa huonommassa kunnossa ja koki vanhentuneensa 10 vuotta. Ajoittaiset kuntoiluinnostukset ja dieettiyritykset eivät olleet merkittävästi hidastaneet tätä negatiivista kehitystä. Loukkaantumisen pelossa ja nolostumisenkin vuoksi, hän eli elämäänsä sisällä digitaalisen viihteen parissa.

Vanhempi mies tunsi itsensä nuoremmaksi ja elävämmäksi kuin viisi vuotta aiemmin aloittaessaan uusiin paikkoihin lenkkeilyn. Tässä ajassa hänen elämänsä oli muuttunut merkittävästi. Koska Vanhempi mies tunsi kotinsa ympäröivät alueet kilometrien päähän, oli hän alkanut elää ympäristönsä ja sen muuttuvien kausien kautta. Elämä oli vaihtelevaa.

Löytöjensä inspiroimana hän oli opetellut useita taitoja, jotka mahdollistivat tekemiensä löytöjen paremman hyödyntämisen. Hän koki itsensä tärkeäksi osaksi naapurustoaan, ja oli jo monin eri tavoin vaikuttanut sen positiiviseen kehittymiseen. Koko asuinalue oli alkanut olla enemmän elossa ja vahvempi yhdessä. Ilmassa oli toivoa.

Eräänä iltana

Eräänä iltana Nuorempi mies istui talonsa etukuistilla ja katseli autiota, harmaata katua edessään. Aiemmin päivällä hän oli saanut ikäviä uutisia lääkäriltään. Nuorempi mies ymmärsi, että muutoksen aika oli nyt. Sisällä vietettyjen vuosien aikana kertyneistä peloistaan ja häpeästään huolimatta hän oli päättänyt yrittää vielä kerran. Mutta miten hän saisi itsensä haluamaan lenkkeilyä?

Silloin jostakin nousi esiin ajatus: ”Entä jos juoksen joka kerta uuteen paikkaan?”

Eräänä toisena iltana, monta vuotta myöhemmin, erään pitkän ja mieleenpainuvan lenkin päätteeksi nyt jo Vanhempi mies istahti tyytyväisyyttä tuntien talonsa etukuistille. Kauan sitten autiolla ja harmaalla kadulla, oli nyt kukkaistutusten väriä ja tuoksua. Hymy huulillaan hän huikkasi tervehdyksen naapurustoon juuri muuttaneelle nuorelle perheelle.

Ajatuksissaan hän palasi menneeseen ja muisteli aikaa, kun oli ollut Nuorempi mies. Nöyryyttä tuntien hän kiitti mielessään sitä päivää, kun oli päättänyt antaa lenkkeilylle vielä yhden mahdollisuuden.

Hän oli alkanut juosta joka kerta uuteen paikkaan.