Linnuntievaellus
- Heikki Immonen
- 1. elok. 2024
- 5 min käytetty lukemiseen
Linnnuntievaellus on yksi Samota Runningin muoto. Se on retkeilyä, jossa paikasta A paikkaan B liikutaan mahdollisimman luotisuoraan, mutta ei mahdollisimman nopeasti. Linnuntievaelluksen koko pointti on löytämisessä ja tuntemattoman kohtaamisessa.
Tässä kirjoituksessa kerron omista kokemuksistani linnuntievaeltajana sekä annan kokemuksen kautta syntyneitä vinkkejä.
Koska matkaaminen tapahtuu linnuntievaelluksessa mahdollisimman suoraan, ei retkellä kuljetakaan koko ajan polkuja tai teitä pitkin. Linnuntievaellus on mullistava kokemus, koska matkaaja kohtaa reitillään maastoja, esteitä ja ympäristöjä, joita ei muuten tulisi koskaan kohdanneeksi.
Linnuntievaellus on liikettä tutusta tuntemattomaan ja se vaatii kulkijalta jatkuvaa navigointia ja luovimista. Jokainen kukkula, tiheikkö tai teollisuushalli on mysteeri – mennäänkö sen yli, läpi vai ohi? Välillä on syytä tehdä pieniä lisäkoukkauksia, että voi tutkia jonkin mielenkiintoisen esiin tulleen kohteen.
Linnuntievaelluksella
Linnuntievaelluksen synty - isän ja lasten juhannusvaellus
Ideana linnuntievaellus on vanhempaa perua, kuin Samota Runningin päämuoto löytölenkkeily. Tulin keksineeksi linnuntievaelluksen idean lasteni ollessa pieniä. Ensimmäinen retki oli juhannusaattoaamun reissu kotioveltamme Viinijärven rannassa sijaitsevan leirikeskuksen rantaan. Viinijärvi on suurehko järvi Joensuusta länteen.
Reippaana vaelluskaverina minulla oli esikoispoikani, joka oli tuolloin 1.luokkalainen. Koska matkaa oli linnuntietä noin 9 kilometriä, pääsi poika taittamaan matkaa useampaan otteeseen hartioillani istuen. Pikkukaverin ansiosta matkavauhti oli rauhallinen ja huomiota riitti maisemiin ja ympäristönkin tutkimiseen.
Luotisuora reittimme kulki läpi teollisuusalueen joutomaiden, soramonttujen, mäntykankaiden, tiheiden kuusimetsien lähdepuroineen, ja kesäisten maatilaniittyjen. Eväitä syötiin ja hyvästä säästä nautittiin. Perillä Viinijärven rannassa oli meitä vastassa isäni, ja hänen kanssaan jatkoimme moottoriveneellä kesämökille muun perheen luo juhannuksen viettoon.
Seuraavan kerran pääsimme juhannusvaellukselle paria vuotta myöhemmin, kun kuopustyttäreni liittyi matkaseurueeseemme. Tälle reissulle muutin luotisuoran lähtöpistettä hieman niin, että matkalla kohdattiin osin erilaisia esteitä ensimmäiseen reissuun verrattuna. Jännittävin hetki isän ja kahden lapsen reissulla oli niityn ja metsän rajaa merkkaavan pari metriä leveän mutapohjaisen puron ylitys. Yhteisen pohdinnan lopputuloksena minä heitin kenkäni ja sukat vastarannalle ja kahlaten kannoin lapset yli vuolaan kevätpuron.
Kolme kaverusta kolmion muotoisella linnuntievaelluksella
Seuraava kerta linnuntievaellukselle tarjoutui kesällä 2022, kun minä ja kaksi nuoruuden ystävääni päätimme tehdä päiväreissun Joensuussa ja sen ympäristössä.
Olimme alun perin suunnitelleet vaeltavamme kauempaa Pohjois-Karjalan korpimailta Joensuun keskustaan, mutta kyytilogistisista syistä päädyimme toteuttamaan kolmion muotoisen linnuntievaelluksen. Reissumme muodosti kolmiokuvion, jonka lähtö- ja maalipisteenä toimi Joensuun kauppatori ja kaksi muuta pistettä reilun kuuden kilometrin päässä lähtöpisteestä ja toisistaan. Yhteensä reitille tulisi linnuntietä pituutta n. 19 km. Kaikkine luovimisineen todellista matkaa kertyi n. 27 kilometriä.
Päivä oli hyvin kuuma, taisi olla kesä kuumin, ja vettä ja ruokaakin kului. Matkavauhti vaihteli 6 km/h aina 1 km/h etanavauhtiin, kun kohtasimme tiheikköjä, joista tuntui pääsevän läpi vain konttaamalla. Tullessamme Illalla takaisin lähtöpisteeseen olimme astuneet seikkailujen rinnakkaistodellisuudesta takaisin arkitodellisuuteen.
Linnuntievaellus Joensuusta Kuopioon.
Pisin ja fyysisesti rankin linnuntievaellus oli kesän 2023 reissu Joensuusta Kuopioon. Matkakumppanina oli urheilulliseksi nuorukaiseksi varttunut esikoispoikani. Suunnittelimme reissun alun perin 7 päivän ja 6 yön mittaiseksi, mutta kilpahiihtoa harrastava poikani keksi reissun kolmantena ja viidentenä päivänä, että tekisimme tuplapäivämatkat. Näin lopullinen reissu typistyi 5 päivän ja 4 yön reissuksi. Pisimmäksi väliksi muodostui kolmannen päivän matka Outokummusta Tuusniemelle Ohtaansalmen kautta. Kaikkiaan matkaa kertyi 198 000 askelta.
Koska Joensuun ja Kuopion väliin mahtuu useita isoja vesiä ja virtoja, eikä meillä ollut vesistönylitysmahdollisuutta, jouduimme suunnittelemaan reittiä kartan avulla niin, että reittimme kulkisi ylityspaikalta toiselle. Todellinen reitti muistutti siis isoa sik-sak-viivaa.
Linnuntievaelluksen todellista luonnetta tällä reissulla edusti parhaiten Kallaveden ylitys Vaajasalosta Kuopion keskustaan. Emme viidennen päivän iltana enää pääsisi ylittämään vesistöä matkustajalautan avulla. Vaajasalon saarella sijaitsevalla Alahovin viinitilalta löytyikin Kuopion keskustasta sinne omalla veneellä saapunut pariskunta, jolta lunastimme kyydin keskustaan marjaviinipullon hinnalla.
Jälkiviisaana voin sanoa, että matkavauhtimme oli Linnuntievaellukselle aivan liian kova. Hidasta navigaatiota ja löytämisen riemua varten päivämatka kannattaisi pitää korkeintaan 10 kilometrissä varsinkin, jos mukana on 20 kilon rinkat. Ehkä urheilijanuorukaisen vaikutuksesta reissu muuttui ennätystehtailuksi, mikä kostautui minulle, kun vasemman jalan akillesjänteeni turposi reissun jälkimmäisellä puoliskolla. Ei vaan luonto antanut kolmantena päivänä periksi, kun oma poika hölkkää täysi rinkka selässä viimeiset 6 kilometriä, niin pakkohan sitä oli itse yrittää nilkuttaa perässä!
Virheistä huolimatta, reissu oli poikkeuksellinen läpileikkaus Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon metsiä, peltoja, mökkiteitä, kyliä, pikkukaupunkeja ja keskustaelämää.
Palaset loksahtavat kohdalleen – kesän 2024 linnuntievaellus
Kesän 2024 linnuntievaellukselle lähdin samota-kumppanini Tuomaksen kanssa. Lähtöpisteemme sijaitsi Kontiolahden Lehmossa ja päämäärämme oli n. 5,5 km päässä Joensuun kaupungin puolella asuvan yhteisen ystävämme kotiovella.
Tälle reissulle Linnuntievaelluksen periaatteet olivat hioutuneet niin, että lopputulos oli eniten sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Liikuimme kokonaan ilman karttaa. Käytimme kompassia suoraan etelässä sijaitsevan päämäärämme osoittimena. Käytimme paljon aikaa tutkimiseen, sivukoukkauksiin ja eteen tulevien esteiden ja reittivalintojen pohdintaan. Evästaukojakin muistimme pitää tiheään - olihan eväänä paikallisen leipomon liha- ja muikkukukkoa!
Nämä tekijät yhdessä aiheuttivat sen, että 5,5 km linnuntiematkan taittamiseen meillä meni hieman yli 5 tuntia. Vauhtimme oli siis n. 1 km/h!
Äkkiseltään voi tuntua yllättävältä, että päädyimme poikkeuksellisen lähelle tavoitepäämääräämme pelkän kompassisuunnan ansiosta. Kun asiaa miettii tarkemmin, juolahtaa mieleen ns. suurten lukujen laki. Jos tarkistamme suunnan kompassista usein ja suunnan ottoon liittyy vain satunnaisia virheitä ja poikkeamia vasemmalle tai oikealle, kumoavat nämä poikkeamat vähitellen toisensa ja lopputulema on melko tarkkaan haluttuun suuntaan keskiarvoistuva.
Reissun löydöt ja elämykset olivat moninaiset marja-apajista, kohtaamiseen hirven kanssa, kurkistuksia autiorakennuksiin sekä pienteollisuuslaitosten havainnointia, muutamia mainitakseni.
Vinkkejä linnuntievaellukselle
Linnuntievaeltajan karttatyökalu
Linnuntievaelluksen karttatyökalulla voit suunnitella omia reittejä. Zoomaa karttaa ja tallenna näkymiä jpg-kuvatiedostoina.
Linnuntievaellus on parhaimmillaan kokonaan ilman karttaa.
Pelkkä kompassisuunta ilman karttaa antaa parhaan kokemuksen matkasta tuntemattomaan ja uusien odottamattomien asioiden kohtaamisesta. Ilman karttaa oppii äkkiä, kuinka tärkeitä korkeat paikat, avoimet niityt ja muut maamerkit ovat navigoinnille.
Suomi on kuitenkin täynnä lampia, järviä ja virtoja. Jos vaellus on suunniteltu pidemmäksi, on keksittävä aina jokin tapa ylittää vesistö tai etsiä ylityspaikka. Ilman karttaa suuren järven rantaa tultaessa voi vain arvailla kannattaisiko lähteä ylityspaikkaa etsimään vasemmalta vai oikealta. Näillä reissuilla ylityspaikkojen etukäteen miettiminen Joensuu-Kuopio -reissun tapaan on sallittua.
Pidä päivämatkat lyhyinä.
Linnuntievaelluksen koko pointti on löytämisessä ja tuntemattoman kohtaamisessa. Jos olet liikkeellä kiiremielellä, et ehdi nauttia matkasta. Linnuntievaellusta ilman löytämisen riemua, kutsutaan suunnistamiseksi. Tässä mielessä uskon, että linnuntievaelluksella voi saada pienen aavistuksen entisaikojen pyhiinvaelluksesta.
Matkatessaan tuntemattomaan viitoitettujen reittien ulkopuolella, ei ihminen voi säilyä muuttumattomana. Kun tätä tekee tarpeeksi, voi kehittyä syvempi kehollinen intuitio tunnetun ja tuntemattoman suhteesta. Ehkäpä se lienee ollut pyhiinvaelluksen funktio?
Älä ole typerys
Muista, että vaikka pyrkimys linnuntievaelluksella on kulkea luotisuoraan, et voi tehdä niin, jos tulet samalla rikkoneeksi lakia tai hyviä tapoja tai saatat itsesi tai toiset vaaraan.
Älä siis rymistele luonnonsuojelualueiden läpi ajattelemattomasti tai tunkeudu ihmisten pihoille. Älä myöskään putoile kallioilta tai uppoa suonsilmään. Kun pidät vauhdin hiljaisena, ehtii järkikin mukaan.
Linnuntievaellus on paradoksi
Linnuntievaelluksen paradoksi on, että mitä enemmän pyrit todellisessa maailmassa seuraamaan ideaalia suoraa, toteuttamaan ideaalin, sitä enemmän kohtaat tuntemattoman ja odottamattomia haasteita. Tässä mielessä Linnuntievaellus muistuttaa tieteellisten teorioiden, tiedon kehittämistä. Teoria, kuten vaeltajan reitti, on ideaali, joka muuttuu ja kehittyy kosketuksesta todellisuuden kanssa.
Ehkä tämä on yksi syistä korkeiden paikkojen (puu, vuori, pohjantähti jne.) symboliikalle kansanperinteessä ja mytologioissa. Tavoittelemalla kaukana näkyvää korkeaa tavoitetta (vrt. kompassisuunta) mahdollisimman suoraan, ilman valmiita reittejä, kohtaa tuntemattoman kaikkine vaaroineen ja mahdollisuuksineen. Onnistuakseen tässä, matkaajan on noustava haasteensa mittaiseksi.