Oma rapakunto oli shokki – Samota Running pelasti
- Tuomas Turunen
- 8. kesäk. 2023
- 3 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 13. syysk. 2023
Kun kävin kokeilemassa Samota Runningia ensimmäisiä kertoja keväällä 2021, en vielä oikein oivaltanut, mistä oli kyse. Totta puhuen, Samota-lenkit jäivät pitkälle tauolle ennen kuin olin saanut edes ensimmäisen kehäni (eli 10 juoksukohdetta puolen kilometrin päässä kotoa) kokonaan tutkittua. Tässä tarinani varsinaisesta herätyksestä puoli vuotta myöhemmin sekä siitä, minkälainen harrastus Samota Running on minulle ollut.
Musta syksy 2021
Olin äänittämässä uutta jazz-levyä Göteborgissa kahden ruotsalaisen muusikkoystävän kanssa. Molemmat olivat harrastaneet jonkin aikaa lenkkeilyä ja pyysivät mukaan juoksemaan äänityspäivän päätteeksi. Lähdin matkaan ilomielin, pahaa aavistamatta. Yleiskuntoni oli aina ollut hyvä siitä asti, kun 18-30 vuotiaana harrastin hyvinkin aktiivisesti kamppailulajeja, lenkkeilyä ja lihaskuntotreenausta. Aktiivisuus oli kuitenkin pikkuhiljaa laskenut lähes nollatasolle siinä vaiheessa, kun ikää oli 40 vuotta. Satunnaiset omatoimiset liikuntasessiot – muutama kerta kuukaudessa – sujuivat omasta mielestäni joka kerta ihan ok.
Mutta tällä kertaa juostiin porukassa. Huomasin, etten pysynytkään poikien perässä muutaman kilometrin jälkeen. Rumpali ja basisti juoksivat rennosti jutellen, kun itse jouduin lopulta pyytämään, että hidastetaanpa kävelyvauhtiin. Kymmenen vuotta aikaisemmin tiesin olevani useimpia muusikkokavereitani paljon kovemmassa fyysisessä kunnossa. Oli suorastaan shokki huomata että tilanne oli nyt päinvastainen.
Takaisin löytöretkeilyn pariin
Kun palasin kotikaupunkiini Touloniin Etelä-Ranskaan, käärin hihat ja etsin tietokoneelta Samota Running -karttani. Muistissa oli edelleen viehättävä tunne siitä, että omassa asuinkorttelissa voi tehdä eräänlaista löytöretkeilyä. Nyt päätin tehdä tästä aikaisempaa säännöllisemmän rutiinin, eikä mennytkään montaa päivää, kun ensimmäiset 10 kohdetta oli vihdoin tutkittu. Takana oli paritoista kilometriä kävelyä ja ruosteesta puhdistavia juoksuaskeleita. Oli aika siirtyä seuraavalle kehälle, kilometrin päässä sijaitseviin samota-kohteisiin.
Edelleen lähellä, mutta niin paljon uutta: olin äärimmäisen hämmästynyt niistä lukemattomista reiteistä, joita en koskaan ollut kulkenut, vaikka olin asunut samassa osoitteessa keskustan liepeillä yli viisi vuotta. Ja entä minne reitit veivät? Lukuisten lähikauppojen ja palveluiden luokse, uusiin leikkipuistoihin (5-vuotiaan poikani iloksi), tuntemattomille retkeilyreiteille sekä historiallisia rakennuksia ja kauniita näköalapaikkoja ihastelemaan. Kaikki tämä oli ollut vuosien ajan vain 15-20 minuutin kävelymatkan päässä, mutta jäänyt minulle ja perheelleni valtaosin tuntemattomaksi. Se tuntui uskomattomalta.
Näiden inspiroivien kokemusten myötä huomasin, että ulos lenkille lähteminen olikin hyvin helppoa. Juoksuinnostus suorastaan vain kasvoi viikosta toiseen. Aloin pitämään juoksupäiväkirjaa, jotta mikään uusista löydöistä ei unohtuisi. Huomasin myös, että samota-lenkkien aikana syntyi uusia ajatuksia ja oivalluksia niin lähiympäristöön kuin omaan elämään liittyen. Myös näitä mielen tuotoksia oli mukava kirjata ylös joka lenkin jälkeen. Siirtyessäni edelleen seuraaville kehille, matkat pitenivät ja lenkkillä käynti vei enemmän aikaa. Ei kuitenkaan ollut pienintäkään ongelmaa löytää vuorokaudesta sopivaa hetkeä ulkona liikkumiselle. Organisoin päiväni sen mukaisesti. Vaikkapa Netflixin katselua oli helppo karsia, koska se tuntui vähemmän tärkeältä.
Matkani merelle ja kulttuurin ytimeen
Siinä vaiheessa, kun alueeni laajeni viidennelle kehälle, reitit ulottuivat vihdoin myös meren rannalle, vajaan kahden ja puolen kilometrin päähän etelään. Kun samota-lenkillä koskin ensimmäistä kertaa merta kädelläni, mietin kuinka rikas matkani siihen asti on ollut. Ja kuinka paljon olisi jäänyt kokematta ja löytämättä, jos olisin ottanut tavaksi ajaa autolla rantabulevardille lenkkeilemään monien muiden paikallisten tavoin. Matkani rannalle oli kestänyt yli vuoden. Takana oli toista sataa lenkkiä ja yhtä monta tutkimisen, löytämisen ja inspiraation hetkeä.
Minulla on hauska tunne, että kun lenkkini ulottuvat vähitellen kauemmaksi kotiovelta, juoksen samalla yhä syvemmälle lähiympäristöni kulttuuriin. Lenkeillä tekemäni havainnot ovat herättäneet lukuisia kysymyksiä ja pohdintoja. Ne puolestaan ovat johtaneet antoisiin vuoropuoheluihin paikallisten asukkaiden kanssa. "Minne tämä reitti johtaa?", "Mitä sieniä tämän vuoren rinteiltä on tapana kerätä?", "Tunnetko tämän erikoisen näköisen talon historiaa?". Tämä uusi yhteys asuinseutuuni tuntuu vähintään yhtä merkitykselliseltä kuin kasvanut kunto.
Ja vielä takaisin Ruotsiin
Kasvaneesta kunnosta puheenollen: olin muutama kuukausi sitten jälleen studioäänityksissä Göteborgissa, kun toinen edellämainituista bändikavereista pyysi mukaan juoksemaan viihtyisään Slottskogen:iin. Tämä oli ensimmäinen juoksulenkki hänen kanssaan shokkikokemuksen jälkeen. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Juoksu sujui kevyesti jyrkkiä nousuja myöten, ja myös juttu luisti – taisin itse olla eniten äänessä tällä kertaa. Mukavaa ja rentoa ulkoilua. Lähinnä jäin kaipaamaan tutkimiselle ja löydöille omistettua osuutta! Mutta Samota Runningin valtava vaikutus tuntui erityisen konkreettiselta.
Ja matka jatkuu. Odotan innolla tulevia kohteitani läheisen vuoren huipulla, esikaupunkialueen monikulttuurillisissa kortteleissa sekä toistaiseksi tutkimattomilla rantareiteillä. Välimereen onkin tarkoitus pulahtaa lenkkeilyn yhteydessä kesän ollessa kuumimmillaan.
Haluatko kuulla lisää Samota Runningista ja sen hyödyistä?
Jäitkö miettimään sopiiko Samota Running juuri sinulle? Lue lisää lajista ja sen hyödyistä:
Haluatko aloittaa Samota Runningin?
Herättikö tämä juttu sinussa halun kokeilla Samota Runningia? Näissä kirjoituksissa saat selkeät ohjeet Samota Runningin aloittamiseen:
Klikkaa ja tilaa itsellesi Samota Running -opaskirja. Opaskirja sisältää myös löytöpäiväkirjan 30 ensimmäiselle lenkillesi.